Mielikuvitus laukkaa tornissa.

Istun taas norsunluutornissani ja kuuntelen kuinka sade ropisee kattopeltiin. Hetken mietin onko tässä mitään järkeä? Odotella tuntikausia tulisiko viaton luontokappale peltoon. Odotella lihanhimoissaan, että pääsisi ampumaan kuulan tämän hienon luontokappaleen kylkeen kun se tulee lipomaan mineraaleja ja hivenaineita nuolukivestä.

Väsymyskin alkoi hiipiä puseroon ja silmäluomet lupsahtelivat kiinni aika ajoin. Takana on pitkä päivä ajometsästystä. Hullua hommaa sekin, eikä ne perkeleet enää tule passiin. Ovat oppineet metkut jo vuosikymmenien aikana ja osaavat väistää pyssymiehet. Ei auta vaikka sekalainen älämölö seurakunta kuinka mölisee ja mesoaa pitkin kairaa. Ideana ajometsästyksessä on se, että pyssyttömät ajomiehet lähtevät tietystä karttapisteestä kävelemään rivissä metsään ja pyssymiehet levittäytyvät peilikuvana maastoon tietyn matkan päähän. Kun käsky tulee ajomiehet lähtevät kävelemään kohti passilinjaa ja ääni on kuin koko hullujen huone olisi päässyt yht`aikaa pakosalle laitoksestaan. Vituiks meni taas tänään, ei yhtään hirveä!

Alkaa hämärtää, olen istunut jo kaksi tuntia. Luomet painuvat kiinni mutta heti perään säpsähdän. Onko tuo hirvi? kuuluiko pellon päästä rasahdus? Mielikuvitus tekee jänniä tepposia kun maisema muuttuu hetkessä aina kun pimeä alkaa painamaan päälle ja aurinko laskee metsän taa. Näyttää, että jokainen kanto tai ilta-auringossa hehkuva puu olisi hirvi. Sade loppui. Funtsin hetken miten ennen oli, siis luolamies aikaan. Sieltähän kaikki on lähtenyt, myös metsästyskulttuuri.

Ennen kaikki oli toisin

Luolamiehet ja naiset nämä meidän esi-isämme jo ennen ajanlaskun alkua olivat metsästäjä- keräilijä tyyppejä. Nämä kyyryssä kulkevat alkioihmiset eivät osanneet kommunikoida vielä kielellä mutta kaikki toimi kuin rasvattu. Ei silloin tunnettu nykypäivän auktoriteettisia yhteiskuntia, ei silloin ollut valtioita, ei tunnettu uskontoja, ei ollut käsitettä avioliitto. Ei ollut mitään mikä rajoittaisi.

Urosten tehtävä oli lähteä seipäät ojossa metsästysretkille samalla kun naaraat jäivät pitämään luoliin tulta yllä, huolehtimaan jälkeläisistä ja tonkimaan ympäristöstä kaikkea mitä voidaan hyödyntää arjessa. Nämä maskuliinisen uroksen perikuvat saattoivat olla metsästysretkillä päiviä tai jopa viikkoja.

Ja kun he palasivat takaisin leiriin he mölisivät ja tuijottelivat toisiaan totisina, heittivät saaliinsa luolan suulle ja astuivat naaraat. Yleensä biisoninturkin päälle pariutumisriitteihin pääsi uros joka oli tuonut suurimman saaliin ja jolla oli vahvin ego. Kenties tämä valtaurkki pääsi valitsemaan ensimmäisenä hemaisevimman luolanaisen jolla hän haistoi olevan ovulaation parhaimmillaan. Näin ne hommat eteni, nahisteltiin parhaista naaraista ja vetäydyttiin luolan kosteisiin uumeniin.

Ehkä tuolloinkin oli jo niin sanottuja peräkammarinluolamiehiä? Heidän kohtaloksi jäi lienee laahustaa surullisina luolan pimeimpiin nurkkiin ja kuunnella kun tosiluolamiehet alkoi valtavan rykimisen. Tuolloin kuitenkin alkoi myös kehittymään mielikuvitus näille esiluolamiehillemme. Se oli heidän pelastuksensa kun he harjoittivat myöhemmin keskiajalla synniksikin luokiteltua unnutusta.

Valtaurkeille pariutumisriitti oli kuitenkin vain totinen tuijotus, pari rykäisyä ja mylvintä loppuun. Ja näin jälleen yhdeksän kuukauden kuluttua saatiin uusia metsästäjiä laumaan, mikäli syntyvät luolaihmisen pennut olivat uroksia. Väitättekö  ettei mikään ole muuttunut? Olemmeko me muuttuneet?    

Nykyaikainen metsästäjä.

Varsinainen seurakunta tämä hirviporukamme onkin ja se koostuu mitä ihmeellisimmistä hiippareista. On jos minkälaista seppää ja oman elämänsä sankaria. Sekaan mahtuu niin akateemikkoja, opettajia, sikafarmareita, yrittäjiä kuin ihan tavallisia paikallisia perusjuntteja. Ja heillä kaikilla on vahvat mielipiteet miten tämä metsästys pitäisi hoitaa?

Täällä on asuttu vuosisadat tietyn kaavan mukaan ja osalle on helvetin vaikea uudistua. Mutta ajat muuttuu ja paikallisten lisäksi kairaan on tullut uutta verta niin reittä pitkin kuin maa ja metsäkauppojen myötä. Tosin heistä kukaan ei asu täällä vakituisesti, tämä maa autioituu ja rapistuu kuten nuo ladot peltojen pielessä. Miksi pitäisi uudistua? Täällä on aina tehty näin ja se on aina toiminut hyvin. Mitä te kaupungissa asuvat hipsterijupit olette meitä neuvomaan ja kertomaan meille uusista ideoistanne. Ei, ei se toimi näin- te raukat rapistutte kuten tönönne täällä kairassa. Maailma menee eteenpäin vaikka kuinka hankaatte vastaan. Me olisimme vielä luolissa mikäli mikään ei olisi muuttunut. Nämä elukatkin muuttuu ja muuntautuu se on evoluution vääjäämätön jatkumo. Ne nauraa teille itseänne hirvimiehinä pitäville luusereille pusikoistaan samalla kun loikkivat pakosalle. Eläinkuntakin on muuttunut, kaikki muuttuu.

Päivän aloitus.

Uusi päivä, herätyskello soi 7.00. Ylös vaunusta tästä pienestä vankkuristani, joka on parkissa hirvipirtin vieressä. vastapäätä lahtivajaa ja saunarakennusta. Pakko nousta vaikka eilinen ehtoo hieman venähti saunan puolella. Liikaa ammuttuja hirviä- Liikaa kaatoryyppyjä. Liikaa legendaarisia tarinoita vanhemmilta hirvailta. Liikaa kaikkea tätä mutta aivan liian vähän unta.

Ei auta, aamutoimet ja pirtille käskynjakoon, kello lähestyy kahdeksaa. Porukka valuu paikalle aina aamun sarastaessa. Hirviporukan johtajakin on tullut paikalle ajoissa ja laahustaa päällikön paikalle pöydän taa.

Tämä metsästäjän esikuva on ehdottomasti parempi versio savannilla kulkevasta esivanhemmastaan. Hän on oikea geenimanipulaation tuotos gladjuineen ja vermeineen. Biisoninnahkatooga on vaihtunut goretexhpukuun ja keihäs tulipyssyyn jonka kaliiperi on 308. Muuten hän muistuttaa yllättävänkin paljon näitä esimetsästäjiämme tuhansien vuosien takaa. Elintapojen ja universumimme kehityksen näkee korkeintaan siitä, että rintalihasten ja vyötärön väliin on kehittynyt mielenkiintoinen kumpu. Tämä lienee myös evoluution tulosta kuten oravilla posket mihin ne jemmaavat ravintoa pahanpäivän varalle.

Tuvassa vallitsee tasainen puheensorina jonka katkaisee johtajan huudahdus. Nimenhuuto!. melkein kuin armeijassa. Turunen- paikalla, yrjölä- koira, pekkarinen- ampuja, siitonen- varasto. Ja kun nimilista on käyty läpi Paikalla olijat saavat merkinnän kalenteriin. Tämän jälkeen ollaan valmiita päivän askareisiin.  

Ajomiehet ( ajohenkilöt)

He jotka vastaavat päällikön kysymykseen paikalla ovat ajomiehiä. He ovat aina paikalla ja oikeaan aikaan, siis silloin kun eivät ole koluamassa kairaa.

Ajomiehet ovat pyssyttömiä metsien kulkijoita. He ovat ujonpuoleisia ihmisiä, joiden ei tarvitse pönkittää itsetuntoaan sillä kaikella materiaalilla mitä hirvenmetsästys vaatii. Aseenaan heillä on ainoastaan alueen kartta ja kompassi. Näiden avulla he koettavat löytää pyssymiehet mikäli eivät eksy metsään tai tule ammutuksi. He ovat kuitenkin porukan kantava ryhmä, Nämä metsien mölyäjät, soiden ylittäjät, Pyssymiesten orjat. Heidän tärkein tehtävä on kiljua hirvet liikkeelle. Pyssymiesten ulottuville ammuttavaksi.

Kaipaa ei mua ainoakaan

Syksyn tuulesta seurani saan

Ajomies, älä kiirehdi suotta pakoon ei pääse kohtaloaan...

Pyssymies.

Ampujaksi itsensä huutavat ovat sosiaaliselta statukseltaan ylempää keskiluokkaa. He ovat hankkineet kalliit tulipyssyt ja suorittaneet vaativan metsästäjän tutkinnon. He ovat prameeta porukkaa. Liikkuvat kivasti reppu selässä ja tulipyssyt olalla keikkuen. Hiipivät passilinjalle ja lataavat aseensa. Siinä hommassa jos missä testosteroni virtaa. Se on tosimiesten touhua!

Ja nuotiolla he jaksavat muistella tuntitolkulla vuosikymmeniä vanhoja tarinoita. Sataan kertaan jo kerrottuja ja helvetin liioiteltuja. Makkaraa syöden vertaillaan kenellä on suurimmat sarvet seinällä ja komein vuota takan ääressä. Lienee niin, että nämä pyssymiehet potevat kuitenkin alemmuuskompleksia. He ovat olleet koulukiusattuja ja heitä vaivaa peniskateus. Sen takia he ovat valikoituneet tähän hommaan. Koettavat tällä tavalla saada edes kerran jotain aikaiseksi, tappamalla viattomia luontokappaleita. Surullista. Tosielämässä he ovatkin näitä peräkammarin poikia. Naisen tullessa näköpiiriin he eivät tiedä miten toimia. Joutuvat täydelliseen paniikkiin.

Koiramiehet.

Koiramiehet ovat kuninkaita, ainakin omasta mielestään. He omaavat arvoasteikossa lähes Jumalallisen statukseen. He ovat hankkineet kaikkien muiden vermeiden lisäksi helvetin kalliit koirat orjaksi itselleen. Touhu on kuitenkin tuurinkauppaa ja mikäli koira ei toimi oikein se saa kuulan kalloon. Raakaa touhua.

Tosin näille koiramiehille täytyy antaa hieman tunnustusta, sillä 95% hirvistä jäisi kaatamatta ilman tätä "pullamössöporukkaa". Pullamössöporukka, mitä se tarkoittaa tässä tapauksessa?

Se on viittaus heidän tapaansa metsästää, sillä he istuvat päivät hienoissa maastureissaan lämmittimet täysillä paahtaen. Siellä he juovat kahvia ja mussuttavat pullaa. Samalla he seuraavat koiriensa liikehdintää maastossa älypuhelimien kautta. Mikäli heidän koiransa löytää hirven he nakittavat ampujat perään. Vain harvoin he itse viitsivät nousta vankkureistaan. Heitä palelee liikaa ja kokoajan.

Hetkinen, annoinko tunnustuksen koiramiehille? Aivan, pärjäisimme ilman heidän näsäviisaita neuvojaankin. Joten tunnustus kuuluu koirille. Erotetaan miehet koirista ja annetaan ne ampujille. "Koiramiehet" voivat mennä sillä aikaa vaikka puolukkaan. Tai vaikka takaisin äitimuorinsa lihapatojen ääreen. Turhaa porukkaa tyystin. 

Mitä varastolla puuhataan? 

Varasto, tämä ihmeellinen huudahdus! Varastomiehet, tai naiset ovat yleensä jo elämää ja hirvenmetsästystä nähneitä hahmoja. Heidän ei enää elämän ehtoopuolella tarvitse todistella kenellekään mitään. He ottavat hommat lunkisti. Teroittelevat nylkypuukkoja, keittelevät kahvia, tekevät pikku fiksauksia ja pitävät tulta yllä pirtillä. Miespuoliset varastohenkilöt saattavat toisinaan poistua päämajasta. He saattavat pakata mönkijän peräkärryyn ja lähtevät noutamaan kaadetun hirven.

He ovat ikään kuin talonmiehiä. Hengettäriä jotka pitävät pääkallopaikalla kodin omaista tunnelmaa yllä. Mikäli ei ole mitään akuuttia työtehtävää he juoruavat pirtillä keskenään. Heiltä kuulee aina kylän uusimmat juorut ja tapahtumat kun metsästäjät palaavat pirtille. Tähän porukkaan pääsee ainoastaan jos on käynyt läpi jo useamman lonkka, polvi tai selkäleikkauksen. Toinen vaihtoehto on, että osaat jouhevasti keksiä mitä ihmeellisempiä tarinoita miksi ei tarvitsisi poistua päämajan takkatulen lämmöstä metsään raatamaan.

Suurin osa varastohenkilöistä osallistuu lihanjako päivänä lihanleikkuuseen. Eli he ovat toiselta ammatiltaan lihanleikkaajia. Tosin heillä kenelläkään ei ole siihen tarvittavaa tutkintoa. He ovat itseoppineita pyöveleitä ja puukon käsittelyn mestareita. Välillä lahtivajalla mielipide-erot äityvät niin pahaksi, ettei pikku puukkohippasetkaan ole kovin kaukana. Pahimmilta onnettomuuksilta on toki vältytty tähän mennessä ja jokainen on saanut itselleen kuuluvan lihamäärän. Grammalleen.

Mitä meistä ajatellaan?

Päivä on pulkassa taas. Täällä ei työtunteja lasketa. Tämä on harrastus, jonka eteen tehdään töitä pyyteettömästi tarvittaessa aamusta iltamyöhään. Kateelliset viherpiipertäjät, jotka asuvat kehä kolmosen sisäpuolella pitävät tätä touhua järjenvastaisena. He rinnastavat metsästyskulttuurin raakalaisuuteen. Näiden kerrostalobunkkereissa elämäänsä viettävien ituhippien kannattaisi lopettaa se pikkurilli pystyssä punaviinin litkiminen ja tulla tutustumaan tähän kulttuuriin. Se saattaisi avartaa hieman heidän näkemyksiään.

Tosin suurin osa heistä on täysin vieraantunut luonnosta, saati ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja myötäelämisestä. Eiväthän he edes tunne naapureitaan. Luonto opettaa kuten sanotaan ja heidän kannattaisi todella tulla oppimaan kaikki ne taidot mitkä ovat unohtaneet zombilandiassaan. Voisin luetella muutamia kuten,- vuorovaikutustaidot, toisten huomioiminen, erilaisten mielipiteiden arvostaminen, empatiakyky jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään mutta se on turhaa. Tehtävä lienee mahdoton?

Lopetetaan tämä touhu muutamaksi vuodeksi ja katsotaan kuinka sarvipäät valuu Mannerheimintielle ja paskovat pitkin Arkadianmäen portaita niin eiköhän ääni muutu kellossa?. Mikäli kaiken tämän kertomani jälkeen tahdotte kuitenkin tulla tutustumaan tähän raakalaiskulttuuriin niin otan teidät auliisti vastaan. Pääsette sohvaltanne töllön äärestä todelliseen reality sarjaan päätähdeksi. Koulutan teidät kaiken aikaisemmin kerrottujen "ammattien" osaajaksi viikon mittaisella intensiivikoulutuksella kairassa. Mukaan et tarvitse kuin makuupussin ja perkeleesti positiivista asennetta. Lisätietoja allekirjoittaneelta.

Kotimatkalle, mutta ennen sitä.

Lopuksi voisimme laskea kilohinnan kaikille kateellisille tälle oikeasti aidolle ekolihalle. ( Tämä liha ei saa mitään tukija tai avustuksia valtiolta) Kaikki menee suoraan metsästäjän pussista. Mielestäni tämä on väärin? Mehän autamme valtiota vähentämällä hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja!

Lihan saantimäärä / metsästäjä = noin 50kg

Menot:

Kivääri: 1000e

Patruunat: 80e

Muut vermeet 400e

lupamaksut: 350e

polttoaineet: 150e

Mökkisafkaa syksyksi 200e

kaatoryyppypullot: 100e

muut muuttuvat kulut: 200e

Näin ollen kilohinnaksi tulee 49,6e / kg.

Nyt on kuitenkin aika lähteä paluumatkalle täältä kairasta. Viiden päivän korpivaellus on tällä kertaa ohi. Hyppään neliveto audiini ja ajelen puolentoista tunnin ajomatkan kotiin katsomaan omaa naarashirveäni ja pesuettani. Liekkö he enää tunnistaa risupartaista ja rähjäistä evoluution ihmettä, joka haisee mädäntyneelle supikoiralle?

Soitan puolesta välistä matkaa, että napsauttavat saunan päälle niin eiköhän se saa ihmeitä aikaan tähän kuontaloon ja tuoksut kohdalleen.

Se mitä saattaa tapahtua takkatulen lämmössä ja kynttilöiden loisteessa jääköön lukijan mielikuvituksen varaan.

Samuel Julchuin